back

Kiuseppe löysi afrikan

 

Osa 1

Elettiin 1200 luvun alun loppupuoliskoa. Kiuseppe joonatan oli juuri löytänyt potkukelkalla afrikan. Putkelkka kapsahti mantereeseen nousuveden aikaan. Lähistöllä oli erikoinen metsä. Metsä jossa maa kasvoi puista alaspäin.

 Kiuseppe lyllersi metsään ihmettelemään. Ei mennyt montaa sekuntia kun ensimmäinen faaron hautakammio oli löydetty. Historian kirjohin kirjoitetaan kohta uusi luku ja se luku on 666.

 Kiuseppe törmäsi kävelyreissullaan myös leijonaan. Leijonalla oli nappo päässä ja kaulapanta.Kaulapannnassa luki leon. Kiuseppe ei osaanut afrikkaa joten hän risti leijonan Napoleon:iksi.

 Myöhemmin iltapäivällä metsässstä löytyi pieni kylä ja sieltä kuului musiikkia. Kylässä oli pampusta tehtyjä olkimajoja ja pallon muotoisista tiilista  muurattuja  grillikatoksia.

Jostain kuuluin vaimeta musiikkia. Kiuseppe hiipi äänekkäästi lähemmäksi. Tovin ketsiskeltyään hän löysi 400 vuotiaan munkin. Munkilla oli yllään t.paita joissa luki ”munkkipojat by tampere”. Levysoitimessa pyöri eppu normaalin akun tehdas. 

 

Päivä ei ollut vielä pulkassa, koska pulkka oli potkukelkan vieressä ja päivä täällä. Aurinko lepatti hermostuneen tavaalla, sillä oli äky kun se oli syönyt liikaa meteoriittejä.

Kiuseppe jatkoi matkaa, afrikan reunalla hän näki kanootin ja totesi.” joku istuu jossain ammeessa, mene pois sinä sielullinen otus.”  Varmuden vuoksi hän heitteli kanootiukkelia kivillä ja huuteli kovalla äänellä ” mina huudan sinulle juudas! Sinä et ole maasta kotoisin ja maaksi sinu pitää jälleen tuleman. Pata on maa ja täälä on pata kuumana, tule vaan.” Ukkeli souteli pois.

 

Illan hjämärtyessä myös matkalainen alkoi hämärtyä. Ensi valkoiset adidaksen bootsit muuttuivat kellanpunaisiksi ja kumpikin korko meni miinukselle. Samalla kiuseppe huomasi meren takana maata. Hän tuumi että tuo on varmaan pori, semmonen euripori.

 Matkalainen oli lopen uupunut vaikkei sielä juuri nyt ollutkaan. Levyjä soitteleva ukkeli huuteli kiusepelle että missä sun koti on. Kiuseppe osoitti taivaalla ja vastasi ” kuus-kuus-kuus”  .

 

Kiusepesta ei kuulunut enää sen koomin mitään, mutta historian kirjoihin kirjoitettiin hänen löytöretkistään ja seikkailuistaan tuntemattomilla mantereilla. Tarinat kertovat että kiuseppe olisi soutanut voipaketilla islantiin ja löytänyt sieltä onnen. Eräiden kertomusten mukaan joku 20 henkinen perhe oli nähty matkaavan pitkällä tietokoneen emolevyllä kaustisiin, soutamalla..


Osa 2

 

Kaustisilla leviteltiin punaista räsymattoa takapihalle kun kiuseppe perheineen saapui emolevyllä iloisesti hirnahtaen.  Edessäpäin olivat taakse jääneet lukuisat historialliset sekoilut.

Näinä aikoina, näinä kiusallisina elektronisten laitteiden saastuttamien markkinatalouden aikoina oli toisistaan selvää että mikä on maasta kaivettu on sieltä myös poistettu.

 Kiuseppe oli sisäistänyt tämän ja ulkoistanut aivotoiminnan. Kaustisten kunnantalon katolla oli monta neliötä konesaumakattoa. Ei muuten ollut kauaa....

 Sinkitystä konesaumakatosta syntyi isoin pikku kätösin kottiskärryn muotoinen avaruusalus jolla oli pituutta useita satoja kilometrejä.  Eipä aikaakaan kun kiusepen vaimo virkkasi isoin pikku kätösin alukseen ikkunaverhot vanhasta ruostuneesta piikkilanka-aidasta. Alus alkoi olla ensimmäistä silausta vaille valmis.

 Kaustisten kansanmusiikkipelimannet lahjoittivat alukseen varastetun mersun vararenkaan joka oli täynnä varastettua rypsimehua. Kiuseppe perheineen kipusi alukseen..

 Alus käynnistettiin apu ja pää-kaapeleilla iloisesti poksahtaen. Ohjaamoon oli kiinnitetty vanha kaatopaikalta löydetty leikkuupuimurin kärsä, josta oli tehty tyhjiä mämmilaatikoita ampuva tykki. Alukseen palkattiin ammattisotilas. Henkilö joka taisi maan ulkopuolisen ja sisäisen sodankäynnin. Master kunffumaisteri wolfram oli kaustisissa pidetty henkilö, kosta hän piti ulkoavaruuden tunkeilijat loitolla. Kaikki itseään inhovat sotasankarit pelkäsivät häntä.

 

Alus puhkaisi maan ilmakehan etuosaan asennetulla rautakangella ja suuntasi kohti mökö-mökö planeettaa. Avaruus on iloinen asia, tuumi kiuseppe. Samalla hän huomasi samaan suuntaan matkaavan ison kuusimetrisen maksamakkaran. Sen päällä istui nainen ja hän liftasi. Kiuseppe jarrutti siivet vinkuen ja avasi keskimmäisen sivuoven. Avaruusjustiina astui sisään. Wolframi huomasi heti tämän atmosfäärisen kaunokaisen.

 

Kattopeltialus saapui mökö-mökölle. Justiina ja wolframi menivät naimisiin, Viini virtasi ja kaikki oli muutenkin hyvin. Kiuseppe perheineen rakensi universumin hienoimman kaupungin vajaassa vuorokaudessa ja työkaluinaan oli ainostaan vanha rikkinäinen postimerkki.

 

Vielä tänäkin päivänä Kaustisissa muistetaan  hieman tavallisuudesta poikkavat vieraat ja joka aamu kaustisissa heilutellaan käsiä kohti taivasta.